Pennusta vesipedoksi
(Julkaistu Belgianpaimenkoirat-lehdessä 2/2014)
On taas se aika vuodesta, kun ihmiset ja koirat mielellään läträävät vedessä. Monet belgit ovat innokkaita uimareita, mutta kaikki kuitenkaan eivät ui, tai eivät ainakaan ui kovin hyvällä tekniikalla. Monet belginomistajat myös valittavat sitä, että koiran kanssa ei voi mennä uimaan yhdessä, koska koira tulee häiritsemään uimaria raapimalla tai haukkumalla. Tässä on joitakin vihjeitä siihen, miten pentua tai muuten kokematonta koiraa kannattaa alkaa opettaa vesipedoksi, jonka kanssa on mukava yhdessä touhuta vedessä.
Usein sanotaan, että koira osaa luonnostaan uida. Tämä on tavallaan totta, sillä koira, joka menee veteen halukkaasti, voi jo ensimmäisellä yrityksellään uida varsin mallikkaasti. Sen sijaan jos koira pelkää tilannetta tai peräti panikoi esim. pudottuaan veteen laiturilta, se helposti päätyy liian pystyyn asentoon eikä pääse vedessä eteenpäin, pahimmillaan voi jopa alkaa vajota pinnan alle. Myös moni sellainenkin koira, joka vapaaehtoisesti ui, saattaa uida huonolla uimatekniikalla eli liian pystyssä.
Kaikkein varmin tapa opettaa koira kuin koira uimaan on ensimmäisillä kerroilla pukea sille koirien pelastusliivit. Uimaopettelua varten liivien ei tarvitse olla erityisen hienot, ja itse asiassa uimaopettelussa voi jopa olla eduksi, että liivit ovat vähän "rimpulat" eivätkä sellaista mallia, jotka kelluttavat koiraa pinnalla kuin korkkia ja joita esim. purjehtijat koirillaan käyttävät, syystäkin. Tärkeintä kuitenkin on, että liivit saa kiristettyä pennun päälle sen verran tukevasti, että pentu ei luiskahda väärään asentoon, kelluttavuusominaisuudet ovat siis sikäli toissijaisia, että jo pienikin lisäkellutus auttaa uimaopettelussa. (Isoille koirille jotkut käyttävät samaan tarkoitukseen vesijuoksuvyötä koiran vatsan ympärillä.) Ihan ensimmäisiä uimaopetuskertoja ei kannata tehdä kovin kylmässä vedessä, koska vesi on jo sen verran uusi elementti, että vielä sen kylmyyskin voi lisätä koiran epävarmuutta. Tottuneelle uimarille sen sijaan veden lämpötilalla ei juurikaan ole merkitystä.
Kun pennulle on puettu päälle pelastusliivit, se houkutellaan varman rauhallisesti veteen. Helpointa on usein käyttää ihmis- ja koira-avustajia: jos perheessä tai ystävällä on jo uimarikoira, käsketään vanhempi koira veteen ja mennään sen perään pennun kanssa. Myös uiva tuttu ihminen on hyvä houkutin. Jos pentu jää vesirajaan empimään, se kannattaa rauhallisesti taluttaa esim. pelastusliivin kahvasta veteen ja ohjata ensiksi kahluusyvyydelle ja sitten syvyydelle, jossa sen jalat eivät enää ihan yllä pohjaan. Pelastusliivien kahvasta pidetään koko ajan kiinni, jotta koira ei itse pakita pois tilanteesta, jolloin se saattaisi alkaa suhtautua koko asiaan paljon hermostuneemmin. Eli rauhallisesti viedään pentu veteen, ohjataan uimaan pieni pätkä rannan suuntaan, kehutaan samalla koko ajan, ja ohjataan takaisin rantaan. Rämäpäisempi pentu saattaa jo tässä vaiheessa itsekin haluta uivien koira- tai ihmiskavereidensa lähelle, ja sen voi sallia, kunhan matka on lyhyt ja kaikki pysyvät riittävän rauhallisina. Varovaisemmalle pennulle kannattaa heti ensimmäisellä uimakerralla tehdä useampi ylläkuvatun kaltainen totuttelukierros, joihin se aina rauhallisen päättäväisesti ohjataan mukaan ja samoin se ohjataan takaisin rantaan.
Jos koira on kiinnostunut leluista tai kepeistä, houkuttelussa voi käyttää niitä. Erityisesti lelu suussa uiminen on joillekin koirille aluksi vaikeampaa kuin ilman lelua uiminen, ja uima-asento voi muuttua liian pystyksi. Pelastusliivien avulla uiminen auttaa parantamaan uimatekniikkaa myös koiralla, joka jo ui mielellään, mutta jonka uima-asento ei ole hyvä. Jopa vesipelastuskoirille opetetaan joskus täydellisempää uimatekniikkaa pelastusliivien avulla. Kannattaa siis harkita pelastusliivien kokeilemista myös sellaisille koirille, jotka jo sinänsä osaavat uida, mutta joiden tekniikassa on parantamisen varaa (uivat liian pystyssä asennossa tai syvällä, tai pärskivät etutassuilla). Usein jo muutaman harjoittelukerran jälkeen ne rentoutuvat ja löytävät itse paremman uima-asennon.
Vaikka keppien ja lelujen heittely veteen onkin helppo tapa saada belgi innostumaan uimisesta, kannattaa uimista harjoitella myös rauhallisemmassa mielentilassa, jotta esim. matkauinti ihmisen kanssa onnistuu. Heti aluksi kannattaa koiralle opettaa, että se pysyy joko kädenmitan päässä ihmisen sivulla, tai sitten suoraan uimarin edessä. Mikäli koira yrittää pyöriä uimarin ympärillä, helpointa on pukea koiralle riittävän tyköistuvat valjaat (tai pelastusliivit), asettua itse koira taakse ja ottaa molemmin käsin ote koiran valjaiden etuosasta mahdollisimman alhaalta. Tällä tavalla koiran kuin koiran saa ohjattua haluamaansa suuntaan, eikä se pääse kääntyilemään ympäri. Sen sijaan jos uimari ottaa kiinni koiran pannasta tai valjaiden päältä, se pääsee paljon helpommin pyörähtelemään ympäri ja esim. raapimaan uimaria. Matkauinnissa koiran pitää oppia uimaan ihmisen osoittamaan suuntaan ja riittävän samaa vauhtia, ja tuollainen takaa ohjaaminen on varmin tapa opettaa koiralle yhdessäuimisen idea. Sitten, kun koira osaa edetä samaan suuntaan eikä häiritse ihmisuimaria, voi hyvin kokeilla myös vierekkäin uimista. (Matkauinnista koiran kanssa on kerrottu enemmän Koiratriathlon-jutussa!)
Mikäli koira on niin innoissaan tai hermostunut, että se vedessä haukkuu ihmisuimaria, sen voi saada rauhoittumaan käskemällä sitä kantamaan jotakin lelua tai keppiä suussa uidessaan. Silloin sillä on selkeä tehtävä, jota sen pitää suorittaa, ja se joutuu keskittymään eikä niin helposti sählää uimarin ympärillä.
Kuten muussakin yhdessätekemisessä, vesileikeissäkin on tärkeätä, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja luottaa ohjaajaansa. Koiralle voi opettaa, että se otetaan syliin kesken uimisen. Helpointa on tietysti aloittaa niin, että omistajalla jalat yltävät pohjaan. Sylissä sen tulee rauhoittua, se ei saa raapia, ja se jatkaa uimista vasta luvan saatuaan ja ollessaan täysin rauhallinen. Vastaavasti koiran voi totutaa siihen, että sen voi nostaa vedestä laiturille tai veneeseen, tai päinvastoin.
Lelujen heittelyn ja matkauinnin lisäksi koiran kanssa voi vedessä tehdä muitakin asioita. Vesipelastuskoirat opetetaan kuljettamaan esineitä rannasta veneeseen tai veneestä toiseen, vetämään kumivenettä haluttuun suuntaan ja pelastamaan hukkuvaa. Vaikka ei aikoisikaan mennä vesipelastuskokeeseen, koiralle voi hyvin opettaa esim. esineiden viemistä uimarilta toiselle, laiturilta veneeseen, veneestä uimarille. Koiralle voi opettaa suuntakäskyjä myös vedessä, esim. heittämällä veteen kaksi esinettä ja käskemällä sitä hakemaan tietyllä puolella olevan esineen. Lisäksi sille voi opettaa kiertämiskäskyn, jolloin sen tulee kiertää ohjaajan osoittama esine, vaikkapa poiju, vene tai toinen uimari.
Teksti: Merja Tornikoski
Kuvat: Merja Tornikoski ja Teemupekka Virtanen
 Pentu (Salltorps Etta) harjoittelee uimista ihan ensimmäistä kertaa. Omistaja on taluttanut pennun pelastusliiveistä veteen, avustaja leikkii pennun kanssa. Ensiksi ollaan kahluusyvyydellä, sitten avustaja menee vähän syvemmälle. Parin harjoittelukerran jälkeen Etalta otettiin pelastusliivit pois ja siitä tuli taitava uimari! |
 Pentu ensimmäistä kertaa uimasyvyydellä patukan kanssa, tulossa avustajan luota rantaan. |
 Pentu (Hukkarullan Dosentti) ensimmäisissä vesipelastusharjoituksissaan. Pentu leikkii hukkuvan kanssa patukalla, mutta innoissaan ui liian pystyssä asennossa (etutassut pärskivät pinnalle). Tämä ongelma näkyi vähän vanhempanakin aina, kun koiralla oli jotakin kuormaa vedettävänä (hukkuva, kumivene) uidessaan. Asia korjaantui, kun kuorman kanssa uimista harjoiteltiin pelastusliivit päällä ja koira oppi ottamaan riittävän "etukenoisen" uimatekniikan myös esim. kumivenettä vetäessään. |
 Luottamus. Nuorta tervua (Hukkarullan Hikipinko) opetetaan rauhoittumaan omistajan syliin kesken uimisen. Hukkarullan Dosentti tarkkailee laiturilla. |
 Nuorelle koiralle opetetaan uimarin ohittamista ja suuntakäskyjä. Ohjaajalla on aluksi jalat pohjassa ja koiralla pelastusliivit, jotta kaikki tapahtuisi mahdollisimman rauhallisesti. |
 Uimaan oppinutta ja esineitä vedestä hakevaa koiraa voi käyttää moneen hyödylliseenkin tarkoitukseen. Hukkarullan Hikipinko käy hakemassa ajelehtimaan lähteneen, huolimattomasti sidotun kanootin ulapalta takaisin rantaan. |
 Koiralle kannattaa opettaa, että uimaan voidaan mennä mistä vain -- kunhan se saa siihen luvan. Arempi koira voi vaatia enemmän rohkaisua, jotta uskaltaa hypätä kalliolta tai laiturilta, ja yleensä lelun heittäminen tai omistajan meno mukaan veteen auttaa. |
 Erilaisten esineiden kuljettaminen uimalla ihmiseltä toiselle esim. rannan, veneen tai ulapalla kelluvien ihmisten välillä on mukavaa ja joskus hyödyllistäkin ajanvietettä. |
(c) Merja Tornikoski