Vähän vaihtelua vesipelastukseen

(Julkaistu Belgianpaimenkoirat-lehdessä 4/2013)

Olen itse jo pitkään harrastanut vesipelastusta ja sen lisäksi uinut paljon koirieni kanssa sekä harrastanut niiden kanssa muutakin "vedessäläträystä", joten kiinnostuin heti, kun kuulin vesipelastusleiristä, jossa luvassa oli hyvin monipuolista ohjelmaa. Inkoolaisen Action Dogs r.y.:n heinäkuisen viikonlopun vesipelastusleirille oli tulossa kansainvälisiä kouluttajia, joilla kantavana ajatuksena on se, että koiran kanssa työskennellään tiiminä myös vedessä ja että harjoituksissa tehdään paljon muutakin kuin jonkun maan koeohjesäännön mukaisia liikkeitä.

Leirillä kouluttajina toimivat Pete Lewin Englannista ja Bettina Salmelin Belgiasta. He ovat kumpikin perehtyneitä vesipelastukseen hyvin laajasti, kiertävät eri maissa opettamassa lajia ja Pete, joka itse on ambulanssikuski ja ensihoitaja, kouluttaa koiria myös pintapelastus- ja etsintätehtäviin.

Sain 2-vuotiaan tervuni Pinkon (Hukkarullan Hikipinko) kanssa paikan leiriltä, ensimmäisenä päivänä kuunteluoppilaaksi ja toisena ryhmäpaikan. Leirin ajankohta ei sään puolesta ollut paras mahdollinen, sillä viikonloppu oli erittäin tuulinen ja kolea. Vesi oli kuitenkin vielä lämmintä, ja hyvät varusteet pitivät meidät riittävän lämpiminä koko leirin ajan. Itse olin varustautunut sekä lyhyellä että täysimittaisella paksummalla märkäpuvulla. Päädyin käyttämään jälkimmäistä, ja treenipäivänä palelinkin paljon vähemmän kuin kuunteluoppilaana rannassa istuessani!

Peten ja Bettinan perusajatuksena on se, että ohjaaja ja koira toimivat tiiminä ja menevät useimmiten veteenkin yhdessä. Suomen vesipelastuskokeissahan ohjaajat ovat koko ajan tiukasti kuivalla maalla tai veneessä, joten jo tämä oli monille uutta. Ihan kaikki ohjaajat eivät kuitenkaan syystä tai toisesta (esim. oma huono uimataito tai puutteelliset varusteet) veteen suostuneet menemään, mutta Bettina toimi silloin vedessä apuohjaajana. Bettina ja Pete viettivät itse koko kaksipäiväisen leirin vedessä, mikä oli ihailtava suoritus jo sinänsä.

Toinen meikäläisittäin uusi ajatus oli se, että koirat eivät tehneet tehtäviä yksitellen, vaan joko samankaltaista tehtävää rinnakkain erikseen, tai mieluiten useampi koira tiiminä osa-alueita laajemmasta tehtävästä. Leirin koirista osa ei pystynyt työskentelemään samaan aikaan muiden koirien kanssa, jolloin ne saivat kuitenkin oman työskentelyrauhan. Meidän treeniryhmämme koirat (6 kpl) sattuivat kaikki olemaan sellaisia, että ne toimivat hyvin yhdessä ja saimmekin tehdä erittäin monipuolisia ja vaativiakin tehtäviä, usein kolme koiraa vedessä samaan aikaan.

Yhden treenipäivän aikana ehdimme harjoitella kahteen kertaan lähes puolitoistatuntisen rupeaman kerralla, ja sen aikana tehtiin jo kymmeniä eri tehtäviä. Koko päivä oli hiukan hektinen siinä mielessä, että tehtäviä "sateli" paljon, ne olivat aina vähän erilaisia, ja ajoittain ohjeistus tehtäviin jäi turhan puuutteelliseksi. Leirillä sai kuitenkin erittäin kattavan kokonaiskuvan siitä, miten monipuolisia harjoituksia koiran ja etenkin koiraryhmän kanssa voikaan tehdä, ja tämä olikin varmasti kouluttajien päätarkoitus. Yksikään neljästä ryhmästä ei tehnyt täsmälleen samoja harjoituksia kuin muut ryhmät, vaan jokaiselle tuli ratkaistavaksi uusia haasteita.

Tehtävissä peruselementit olivat vesipelastuksesta ennestään tuttuja: hukkuvan pelastamista, veneen hinaamista ja esineiden viemistä paikasta toiseen. Toteutus oli kuitenkin paljon monipuolisempaa, koira saattoi pelastaa yhtä aikaa kahta hukkuvaa (toinen piti kiinni koiran valjaista, toista koira veti mukanaan hanskasta) tai sekä hukkuvaa että venettä. Koirat joutuivat tekemään tehtäviä myös meille tutummasta suunnasta poispäin, eli esim. viemään hukkuvan vedestä veneessä olevan ohjaajan tai avustajan huomaan ja ottaa sieltä vene hinaukseen rantaan. Vientiesineitä, esim. pelastusliivejä, lähetettiin myös veneestä tai rannasta hukkuvalle, ja lisäksi koirat joutuivat uimaan yhden tehtävän tehtyään veneeltä toiselle tehtävää jatkamaan. Joskus koira myös nostettiin vedestä veneeseen. Monissa liikkeissä ohjaajat uivat koiriensa kanssa, mikä oli sekä monille ohjaajille että koirille uusi kokemus.

Mielestäni kaikkein kiinnostavimpia olivat todenmukaiset pelastustilanteet, kuten sellainen, jossa ohjaaja ui panikoivan hukkuvan luokse, laittaa hänelle kelluntavyön ja kutsuu koiran avukseen hinaamaan hukkuvan maihin. Vastaavasti opimme myös, miten kaksi pintapelastajaa voi tukea selkärankavaurion saanutta uhria vedessä ja samalla koira vetää kaikki kolme rantaan. Myös kaatuneen veneen alle jääneen uhrin pelastamista harjoiteltiin.

Vaikeinta suomalaiskoirille oli varmaankin keski-eurooppalainen "elävän uhrin" käsite -- tajuissaan olevalla hukkuvalla ei oletettu olevan mitään, josta koira voi tarttua kiinni, vaan koiran pitäisi osata uida uhrin ympäri, kunnes hän saa otteen koiran valjaista ja koira hinaa hänet maihin. Oma koirani oli kaikkein hämmentynein tästä liikkeestä, koska täkäläisten sääntöjen mukaan harjoiteltuamme se odottaa hukkuvan kädessä olevan patukan, johon voi tarttua. Minua hiukan hirvitti ajatus siitä, että paikalla olisi ollut täkäläinen, useita vuosia vepeä harrastanut korkeaviettinen käyttömali, jolle olisi annettu ohjeeksi meidänkin saamamme "lähetä se hakemaan hukkuvaa ihan normaalisti" ja pärskivän uhrin luokse päästyään se ei löydä patukkaa... Oma koirani onneksi tyytyi siinä kohdassa vain vähän haukkumaan turhautuneena, ja jos itse uin sen mukana, saimme sen myös kiertämään uhrin halutulla tavalla.

Leirin pääasiallinen anti lienee se, että näimme, miten monipuolisesti vesipelastusta voi harjoitella. En ole varma, kuinka helppo on "myydä" ajatus usean koiran yhtäaikaisesta työskentelystä tai ohjaajan veteenmenosta koiran kanssa sellaisille harrastajille, jotka treenaavat vepeä ennenkaikkea suomalaiset koesuoritukset mielessään, mutta toivottavasti leirillä käyneet alkavat silti tehdä treeneistään entistä monipuolisempia. Ainakin myös pelkästään kisaamaan tähtääville koirakoille tekisi varmasti hyvää harjoitella paljon erilaisilla esineillä sekä ketjuttaa erilaisia tehtäviä, jolloin koiran ohjattavuus ja suoritusvarmuus todennäköisesti paranevat. Itse otan aivan varmasti osan leirillä nähdyistä uusista elementeistä mukaan myös meidän omaan vesiharrastukseemme.

Teksti: Merja Tornikoski
Kuvat: Yrjö Mäkelä, Minna Forsell, Merja Tornikoski

Takaisin koulutusjuttu-sivulle